Katso "käyttökaavio" vasemmalla olevasta palkista
Kuinka Eteeriset Öljyt Vaikuttavat?
Eteeriset öljyt imeytyvät tehokkaasti ihon läpi elvyttäen samalla pintaverenkiertoa ja kiihdyttäen soluaineenvaihduntaa. Öljyt kykenevät säätelemään ja tasapainottamaan mm. ruumiinlämpöä, hengitystä, verenpainetta ja natrium-kaliumtasapainoa. Ne vilkastuttavat nestekiertoa ja aineenvaihduntaa, sekä rentouttavat lihaksia. Suurella osalla öljyistä on hormonaalinen, umpirauhasten toimintaa tasapainottava vaikutus. Ne ovat myös voimakkaasti anteseptisia ja aktivoivat elimistön suoja- ja puolustusmekanismeja. Teepuuöljy on 12 kertaa voimakkaampi antiseptinen aine kuin fenoli, jota on käytetty laajalti desinfiointiin. Eteeriset öljyt tappavat siis tehokkaasti bakteereita. Tästä syystä niiden aromiaineilla on voitu balsamoimalla säilyttää muumioita yli 4000 vuotta.
Eteeriset öljyt siis vaikuttavat elimistöön kolmella tavalla: farmakologisesti, fysiologisesti ja psykologisesti. Sisäänhengitettynä ne lähettävät aromaattisia viestejä aivojen limbiselle järjestelmälle, jolla on suora vaikutus mieleen ja tunteisiin. Verenkierron myötä öljyjen kemialliset ainesosat kulkeutuvat kaikkialle kehoon ja vaikuttavat lääkkeen tavoin. Tietyillä öljyillä on erityinen suhde tiettyihin ruumiinosiin. Ne tasapainottavat, rauhoittavat tai vilkastuttavat näiden elimien toimintaa. Öljyjen imeytyinen kestää 20 minuutista useaan tuntiin, mutta useimmiten se tapahtuu 90 minuutissa. Eteeriset öljyt poistuvat elimistöstä vasta useiden tuntien kuluttua. Valtaosa poistuu uloshengityksen kautta, loput aineenvaihdunnan välityksellä.
Eteeristen Öljyjen Käyttötapoja
1. Iholle kipu tai ongelmakohtiin laimentamattomana tai laimennettuna öljystä riippuen.
2. Hieronnassa käytetään laimennettuja eteerisiä öljyjä (2-3% laimennos, esim. 6 tippaa eteeristä öljyä 15ml:aan perusöljyä).
3. Inhalaatiossa pari tippaa käsiin, kädet kupiksi ja hengittele käsistä. Suoraan pullosta haisteltuna. Tai sekoitetaan eteeristä öljyä kuumaan veteen (höyryhengitystä varten 5-10 tippaa eteeristä öljyä mahdollisimman kuumaan veteen).
4. Höyrystin vapauttaa öljyjen parantavat vaikutukset huoneilmaan (3-7 tippaa veteen tuoksun intensiteetistä ja huoneen koosta riippuen).
5. Kylpyveteen voi käyttää eteerisiä öljyjä esim. 1rkl maitoon sekoitettuna (5-10 tippaa aikuiselle ammeelliseen vettä, jalkakylpyyn 2-3 tippaa).
6. Kääre on puuvillataitos, joka on kostutettu veteen ja eteerisiin öljyihin (kulholliseen vettä sekoitetaan 4-5 tippaa eteeristä öljyä, johon kääre kastetaan).
Lyhyt Historia
Jo muinaiset egyptiläiset 5000 vuotta sitten käyttivät lääkinnässään aromaattisia kasveja ja puita. Kun ruumiita alettiin balsamoida noin vuoden 2600 e.Kr. vaiheilla, käytettiin hyväksi mm. seetriä, olibanumia ja mirhaa. Aromaattisia puita, pensaita ja pihkoja käytettiin myös pyhinä suitsukkeina. Niiden meditatiivinen vaikutus perustui pihkojen aromaattisten aineiden hengitystiheyttä sääteleviin ominaisuuksiin. Egyptiläiset hienostonaiset puolestaan käyttivät aromaattisia ihovoiteita ja vartaloöljyjä ryppyjä vastaan, sillä vaikutus oli pitkälti sama kuin balsamointiaineissa.
Eurooppalaiset oppivat eteeristen öljyjen tislausmenetelmän 1100-luvulla. Eurooppalaiset naiset osasivat hyödyntää tuoksuyrttejä kotitalouksissaan. Omatekoiset potpurit, pomadat, yrttipallot ja laventelipussit suojasivat koilta, täiltä, kirpuilta ja luteilta, sekä hyönteisten levittämiltä taudeilta.
Ruton päästyä valloilleen asuntojen ja kirkkojen lattiat päällystettiin yrteillä. Kaduilla paloivat ruttotulet, joihin kerättiin katajan, sypressin ja männyn oksia. Näillä desinfioivilla savuilla ehkäistiin tartuntoja. Lääkäreiden käyttämä pieni yrttisäiliö, jota nuuhkittiin käytäessä tarttuvaa tautia sairastavan potilaan luona, säilyi lääkärien kävelykeppien nupeissa aina 1800-luvulle asti.
1600-luvulle asti elettiin aromaattisten kasvien ja yrttien käyttötiedon kulta-aikaa. Monilla Euroopan mailla oli omat kuuluisat herbalistinsa. 1700-luvulla kansanparantajat joutuivat vainojen kohteeksi. Koska kasvien parantavia vaikutuksia alettiin pitää salaisista voimista johtuvina, muuttui myös osa yrttilääkkeistä arveluttaviksi. Ennen pitkää koko yrttilääkintä leimattiin epätieteelliseksi. Anatomia kohosi merkitykselliseen asemaan ainoana lääketieteen alueena, jolle annettiin tieteellistä arvoa. Näin lääketiede kytkettiin kuolleen, eikä enää elävän luonnon tutkimiseen. Vanavedessä seurasivat fysiikka ja kemia.
Kemistit jatkoivat kokeilujaan 17000- ja 1800-lukujen ajan. Kaikki lääkärit eivät hyväksyneet kemiallisia lääkkeitä, joten osa säilyi farmacopeiassa. Ennen pitkää synteettiset lääkkeet veivät kuitenkin voiton, ja kasvit korvattiin mm. kivihiilijohdannaisilla. Inkvisition ajoilta meidän päiviimme asti ihmistutkimusta on leimannut analyyttinen tutkimusasenne. Ruumiin, sielun ja hengen välinen yhteys on ollut poikki. Lääketiede on ollut mitä suurimmassa määrin patologian, eli tautiopin sävyttämä.
